keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Viikonloppu Hong Kongissa

Olemme vierailleet Hong Kongissa useasti tämän Kiina-vuotemme aikana. Kaupunki on toiminut meille eräänlaisena pakopaikkana, kun kiinalainen elämänmeno mantereen puolella on alkanut ahdistaa. Hong Kongissa kokee pääsevänsä edes hetkeksi länsimaisen sivistyksen pariin, mutta sieltä on myös mukava palata arkisen kotikaupunkimme kaaokseen.

Tällä kertaa vietimme pitkän viikonlopun Hong Kongissa sillä ajatuksella, että tämä saattaa hyvinkin olla viimeinen käyntimme tässä kaupungissa. Ainakin viimeinen ennen Suomeen paluuta.

































Hotellimme sijaitsi ihan jyrkkämäkisen Mid-Levelsin pitkien liukuportaiden yläpäässä, joten saimme nauttia komeista maisemista ja lukuisista reissuista liukuportaita ylös ja alas.









































Kuopuksemme on ihaillut, tutkinut, piirtänyt, suunnitellut ja rakentanut pilvenpiirtäjiä jo kolmevuotiaasta, joten ei ole mikään ihme, että Hong Kongista on tullut yksi hänen lempikaupungeistaan.

Tässä huimaava pilvenpiirtäjänäkymä hotellihuoneemme ikkunasta:
































Viikonloppuumme mahtui myös jotakin uutta. Kävimme nimittäin Lantaun saarella Po Linin, "kallisarvoisen lootuksen", buddhalaisluostarissa. Luostarin varsinainen nähtävyys on valtava Tian Tan Buddha.







Buddha hallitsee aluetta korkealta kivijalustaltaan, jonne päästäkseen pitää nousta melkein kolmesataa porrasta. Yli 30 asteen helle sai jo muutaman porrasaskelman jälkeen paidanselkämyksen hiestä märäksi.






Suuren Buddhan pronssipatsas valmistui vuonna 1993 kahdentoista vuoden rakennusurakan jälkeen. Patsas on 34 metriä korkea, ja se on yksi maailman suurimmista istuvaa Buddhaa esittävistä veistoksista. Buddha istuu lootuksenlehdistä tehdyllä valtaistumella, joka buddhalaisuudessa symboloi puhtautta. Käännetty hakaristi Buddhan rinnassa on buddhalaisuuden pyhä merkki. Buddhan sisällä säilytetään itse Buddhasta peräisin olevaa pyhäinjäännöstä, hammasta kristallirasiassa.







Myös näkymä Suuren Buddhan jalkojen juurelta alas Lantaun laaksoihin oli hikisen kiipeämisen arvoinen.






Perinteinen riisinviljelijän hattu suojasi tehokkaasti kuopusta paahtavalta auringolta:






Lantaun saaren eristyneisyys houkutteli buddhalaismunkkeja 1900-luvun alussa. Po Linin luostari vakiintui pyhiinvaelluskohteeksi 1920-luvulla, jolloin nimitettiin luostarin ensimmäinen apotti.

Päätemppelin kolme isoa kultaista Buddhan kuvaa:






Suitsukkeiden käry temppelin pihalla kirveli silmiä ja kutitti kurkkua:






Vaikka Po Linin Suuri Buddha houkutteleekin luokseen valtavan määrän turisteja joka päivä, on luostari kuitenkin onnistunut säilyttämään seesteisen ja rauhallisen ilmapiirin.








Ehdimme viikonlopun aikana vielä viimeisen kerran ja haikein mielin matkustaa Star Ferryllä Hong Kongista Kowlooniin ja takaisin:




























































ja ihmetellä äänekkäitä naislaumoja, kun sadat lähinnä kotiapulaisina työskentelevät filippiiniläis- ja indonesialaisnaiset nauttivat viikon ainoasta vapaapäivästään valtaamalla Centralin alueen:
































Nautimme myös jo perinteiseksi muodostuneen herkullisen ja täyttävän aamiaisen Flying Panissa:































Mukava viikonloppu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti