Lahja ystävältä

Ystäväni toi minulle Hong Kongista jotain hauskaa. Arvaatko mikä tämä on?

Muistatko Disneyn piirretyn elokuvan Mulanista? Mulan kätki sotaan lähtiessään vaatteisiinsa tällaisen heinäsirkkahäkin heinäsirkkoineen tuomaan onnea.

Alkuperäisen runon Hua Mulanista kirjoitti Zhi Jiang jo vuonna 568. Teksti on kuitenkin aikojen kuluessa kadonnut. Nykyisin yleisesti luettu versio on peräisin Song-dynastian ajalta 1100-luvulta. Tarina ei mainitse heinäsirkkahäkkejä, joten häkki lienee Disneyn oma lisäys, mutta on totta, että maaseudulla lapset edelleen keräävät näihin häkkeihin sirkkoja lemmikeiksi ja niiden sirityksen uskotaan tuovan onnea.



Tässä vielä tiivistetysti Hua Mulanin kiinalainen tarina:

Kiinassa eli aikoinaan nuori tyttö, joka perheensä ainoana lapsena päätti pukeutua pojaksi, liittyä armeijaan ja lähteä sotaan pelastaakseen vanhan isänsä joutumasta sotaan. Mulan kulkee armeijan mukana kokonaiset kaksitoista vuotta onnistuen salaamaan sukupuolensa. Mulan ansioituu sotilaana ja hänet nimitetään jopa kenraaliksi. Kun keisari kysyy, mitä Mulan haluaa palkkioksi hyvin suoritetusta työstään, tämä vastaa, "nopean ratsun, joka vie minut kotiin." Kotiin päästyään Mulan vihdoin paljastaa sotilastovereilleen olevansa nainen.




Toinen tuliainen:

Mies sai työkaveriltaan komean terrakottasoturin.

Työkaveri on kotoisin Xi'anista, kaupungista, joka on kuuluisa yhdistyneen Kiinan ensimmäisen keisarin, Qin Shi Huangdin, itselleen rakennuttamasta mausoleumista ja varsinkin mausoleumia vartioivasta 8099 terrakottahahmon armeijasta.

Meillä oli vakaana aikomuksena käydä Xi'anissa vielä ennen Suomeen paluuta, mutta nyt on todettava, että vuosi on lyhyt aika ja Kiina on iso maa. Kaikkea ei millään ehdi nähdä vaikka kuinka haluaisi. Ja pitäähän jotain jättää seuraavaan kertaan.

Tämä soturi pitäisi kuitenkin saada jotenkin kuljetettua ehjänä Suomeen...

Työstä käyvät nämäkin

Miltä kuulostaisi ura katutaiteilijana?

Ilmapallokauppiaana?

Tai "merkkilaukkujen" kaupustelijana?
Laukkukauppiaan työssä ovat nopeat refleksit eduksi, sillä poliisia on syytä välttää.

Vai haaveiletko katumuusikon ammatista?

Ehkä ura ennustajana houkuttaa?
Ennustaminenkin saattaisi olla oiva keino ansaita leipänsä, sillä ainakin nämä qiantong-ennustajat päivystävät joka aamu Si Hai -puiston porteilla valmiina auttamaan asiakkaitaan:

Qiantong (kuvassa maassa ennustuskartan päällä) on vanha kiinalainen ennustamiseen käytettävä arpomisväline. Bambulieriössä (tong) oleviin puutikkuihin (qian) on kirjoitettu numero ja sen jumalan nimi, jolta vastauksen saa.

Asiakas tulee ennustajan luo kysymään neuvoa johonkin mieltään askarruttavaan asiaan ja ravistaa lieriötä kunnes yksi puutikku putoaa, jonka jälkeen ennustaja tulkitsee puutikun viestin vastauksena asiakkaan kysymykseen. Kiireisimmät voivat myös ottaa lieriöstä umpimähkään yhden tikun.

Vastauksen antavia jumalia ovat Guanyin - myötätunnon jumalatar, Guan Yu - sodan ja kirjallisuuden jumala, Huang Daxian - köyhien jumala, Chenghuang - kaupungin jumala, Jadekeisari - taivaan hallitsija sekä Mazu - esiäiti ja meren jumalatar. Keneltä sinä uskaltaisit toivoa neuvoa?

Kiinalaisia työssä

Edellisten päiväunikuvien luonnolliseksi jatkoksi taas kuvia kiinalaisista työnsä äärellä.

































Kotirouvana on ollut mukavasti aikaa seurata ympärillä tapahtuvaa arkista aherrusta. Tällä kertaa kuvissa ei sentään ole pelkästään miehiä.

Tässä kalastajia työssään:

Puistotyöntekijöitä:

Kivimiehiä:

Kokkeja keittiöissään:

Ehkä erikoisin ammattiryhmä on näiden "kierrätysmiesten" muodostamat joukot:

Kierrätys toimii Kiinassa, tai ainakin kotikaupungissamme, niin, että kaikki heitetään roskikseen (tai kadulle), josta sitten nämä "kierrätysmiehet" penkovat ja keräävät pyöriensä kyytiin pahvit, lasit, metallit, muovit ja kaiken muunkin käyttökelpoisen.

Meille ei ole selvinnyt minne nämä "roskat" kuljetetaan, luultavasti erilaisille pajoille uudelleen hyödynnettäviksi, mutta joka mies tuntuu olevan erikoistunut johonkin tiettyyn kierrätysjätteeseen.

Tässä "kierrätysmiehet" puiden varjossa purkutyömaan edustalla odottamassa päivän saalista:

Lopuksi vielä lakimiehiä ja -naisia mainostamassa palvelujaan kotiporttimme ulkopuolella:

Nukkuvat kiinalaiset

Kun viime lokakuussa Shanghain maailmannäyttelyssä ihmettelimme, naureskelimmekin, tätä uupunutta pariskuntaa...

... emme vielä tienneet kuinka tärkeä osa kiinalaisten jokapäiväistä elämää päiväunet ovat.

No, nyt tiedämme.

Jopa mieheni työpaikalla, isossa kiinalaisessa yrityksessä, työkaverit syövät pikavauhtia lounaan, jotta voivat sen jälkeen kaivaa peitot, tyynyt ja unikaverit esiin. Valot sammutetaan koko rakennuksesta ja kaikki hiljenevät päiväunille. Päiväunet eivät tietenkään ole työaikaa eli nukkumisesta ei makseta palkkaa. Mieheni, joka ei osaa nukkua päiväunia, on hankkinut itselleen pienen lampun, jonka valossa jatkaa työntekoa kuorsauksen säestämänä.


Rakennusmiehiä päiväunilla:

Kalamyyjä:

Kiertelevä rumpukauppias:

Koululaisetkin lähtevät joka päivä koulusta kotiin lounas- ja päiväunitauolle kello kaksitoista ja aiheuttavat samalla pienen kaaoksen täyttäessään vanhempineen kadut. Kahdelta koululaiset palaavat taas samalla hulinalla iltapäiväksi kouluun.

Päiväunet voi ottaa missä vain ja milloin vain. Puistot ovat erityisen houkuttelevia paikkoja:

mutta myös ostoskeskus käy:

jopa Kielletystä kaupungista löytyy sopiva paikka:

eikä muiden ihmisten parveilu ympärillä haittaa lainkaan, kun on päiväunien aika.

Kampaajalla käynti

Muutaman kerran vuodessa pitää Kiinassakin käydä kampaajalla. Käynti on joka kerta kuin pieni seikkailu.

Käsittely alkaa hiusten pesulla. Saat maata ikään kuin hierojan pedillä samalla kun hiuksiasi pestään ja päänahkaasi hierotaan kunnes kihelmöi. Tämän jälkeen seuraa suorastaan taivaallinen niskan, hartioiden, yläselän, käsivarsien ja käsien hieronta ennen hiustenhoitoaineen poishuuhtelua.

Sitten alkaakin se riskialttein osa kampaajalla käytiä eli hiusten leikkuu. Yhteisen kielen puuttuessa ei voi koskaan olla varma ymmärtääkö kampaaja mitä yrität ilmein, elein ja erittäin yksinkertaisella englannilla (yes cut, no cut) kertoa.

Kampaajat ovat pääasiassa nuoria miehiä. Viimeksi sain oikein erikoispalvelua, sillä paikalla oli itse kampaajamestari, ja parin tunnin ajan ympärilläni hääri sekä mestari että oppipoika.

Mestarin oppipoika hoiti hiusten pesun ja tavallistakin perusteellisemman hieronnan. Samainen oppipoika piteli hiuksiani ylhäällä ja pois tieltä, jotta erittäin taiteellisen oloinen mestari sai hiuksiani leikattua. Oppipoika myös juoksi mestarin käskystä hakemaan milloin harjaa, milloin muotovaahtoa, hiustenkuivaajaa, lakkaa...

Oppipoika seurasi vierestä tarkasti mestarin jokaista lennokasta liikettä (ja peilin kautta varovasti minun ilmeitäni), ja epäilen hänen samalla opetelleen mallista hiusten leikkuuta. Jos tässä maassa opitaan vierestä seuraamalla kuinka hiuksia leikataan, en enää ihmettele miksi joudun jälkeenpäin itse korjailemaan jopa kampaajamestarinkin jälkiä.

Hiusten värjäämistä en ole uskaltanut edes harkita...

20 vuotta

eli posliinihääpäivä.

Miten aika voi kulua näin nopeasti?

Aitoa Kiinaa?

Hotellimme Pekingissä sijaitsi Guloun vanhalla hutong-alueella Pekingin Rumpu- ja Kellotornien läheisyydessä. Hutongit ovat kapeita teitä tai kujia, jotka vieriviereen rakennetut, perinteisen matalat, pientä sisäpihaa ympäröivät siheyan-talot muodostavat. Hutong-alueita on Pekingissä useita ja aikoinaan niiden sijainti joko lähempänä tai kauempana kaupungin keskustasta määritti niiden arvon.

Guloun alue oli sijaintinsa vuoksi varakkaiden hutong-aluetta. Taloissa asui aina yksi perhe, kunnes kommunistien valtaantulon jälkeen Rumpu- ja Kellotornien (kuten monen muunkin) alueen alkuperäiset asukkaat ajettiin kodeistaan ja samaan taloon asutettiin useita perheitä. Ajan mittaan kauniit sisäpihat ja rakennukset rapistuivat ja asumuksia laajennettiin miten sattuu. Hutongeista tuli sokkeloisia kujia, joille helposti eksyy.


Sisäänkäyntejä:

Saman aukion vastakkaisissa päädyissä sijaitsevia Rumpu-ja Kellotorneja käytettiin vielä sata vuotta sitten ilmoittamaan virallista aikaa. Kellotornissa olevaa kelloa soitettiin aamulla päivän alkamisen merkiksi ja Rumputornin rumpua lyötiin illalla päivän päättymisen merkiksi.

Kuva Rumputornin huipulta kohti Kiellettyä kaupunkia:

ja kohti Kellotornia:

Hutongien kattoja:

Rumputorni:

Useimmissa hutong-alueiden asunnoissa ei edelleenkään ole vessoja tai suihkuja, vaan tarpeet hoidetaan yleisessä vessassa hutongin varrella. Vessoja on todella tiheässä ja niihin löytää jo pelkän hajuaistinkin avulla. Öisin potat ovat käteviä ja aamulla ne voi tyhjentää kadulle...


Arkielämää hutongeissa:

Vaikka autot pyrkivätkin nykyään tukkimaan kapeat hutongit, pitävät polkupyörät Pekingissä edelleen pintansa:

Hutongeja on purettu viime vuosina hurjaa vauhtia kerrostalojen ja ostoskekusten tieltä. Samaan aikaan hutongeihin ihastuneet, muualta tulevat kiinalaiset nuoret avaavat kuitenkin hutongeihin kauppoja, ravintoloita ja baareja. Pekingissä ollaankin huomattu hutongien arvo ja uusia "hutong-alueita" on rakennettu purettujen tilalle.

Tänne blogiin laittamieni valokuvien määräkin ehkä vihjaa siitä, kuinka paljon ihastuimme Pekingin hutongeihin. Ilmapiiri ja rakennusten ulkonäkö saivat aikaan vahvan tunteen menneestä Kiinasta. Hutongit saattoivat hyvinkin olla parasta Pekingissä. Ainakin ne olivat jotain sellaista, mitä etukäteen kuvittelin koko Kiinan olevan.

Tässä vielä perheen miehet viilettämässä polkupyöräriksan kyydissä pitkin hutongeja: