tiistai 26. huhtikuuta 2011

Seikkailevat lapset

Kaikki luokat lastemme koulusta olivat viime viikolla luokkaretkillä. Meitä vanhempia hiukan jännitti lähettää lapsia matkaan, mutta nyt kun olemme saaneet lapset ehjinä ja monia mahtavia kokemuksia rikkaampina takaisin, on aika kertoa muutamalla sanalla ja kuvalla lasten seikkailuista.



Kuopuksen luokka lähti Hong Kongiin Lantaun saarelle

Kolmen päivän aikana retkeilijät ehtivät kiipeillä kanjoneissa, suunnistaa kartan ja kompassin avulla, keksiä ja esittää sketsejä, pyöräillä Mui Won kylässä ja retkeillä yön pimeydessä taskulamppujen kanssa.

Retken ehdoton kohokohta oli kuopuksen mielestä lauttojen rakentaminen uimarenkaista, naruista ja bambuista, ja tietenkin valmiilla lautoilla melominen. Oli hienoa osata rakentaa lautta, jolla voi oikeasti pysyä pinnalla!

Tässä muutama kuopuksen Lantaun komeista maisemista ottama kuva:

























































































Esikoisen luokka lensi kuudeksi päiväksi Malesian Borneoon

Viidakkoleirin aluksi oli kuulemma suoritettava viidakkoonmenorituaali uhrilahjoineen ikävien sattumusten ehkäisemiseksi. Taisi toimia, sillä kaikki selvisivät ehjin nahoin seikkailustaan.

Rituaalin jälkeen oli vuorossa snorklausta, ansojen rakentamista isoille ja pienille eläimille, sekä ansojen asettamista viidakkoon, puhallusputkella ampumista, sademetsässä asustavien apinoiden ihastelua jokiveneestä käsin, ötökkätarkkailua pimeässä (esikoinen kehui pitäneensä suurta sarvijaakkoa kädessään), öisen linnunradan ihastelua ja teltassa yöpymistä.

(Kuvat esikoisen kamerasta)































































Lisäksi retkeilijät saivat tehdä kaikenlaisia töitä: kalastaa heittoverkolla ja perkaa saaliin, lannoittaa riisipeltoa, vuolla lateksia kumipuusta ja rakentaa kattoa bambun lehdistä. Ja työn vastapainoksi oli tietenkin hupia, eli perinteisiä malesialaisia tansseja, leikkejä ja kilpailuja.
































Ruuaksi esikoinen on keittänyt nuotiolla bambukupissa banaaninlehteen käärittyä riisiä ja raastanut kookoksen sisusta...



























































... rouhinut sagopuun sisuksesta jauhoa, tallonut jauhon taikinaksi ja paistanut siitä kakkusia...

































... sekä paistanut pulleita toukkia ja syönyt niitä myös elävänä (maistui kuulemma kanalle).































Aikamoisia seikkailijoita nämä meidän lapset.


Seuraavaksi seikkailemmekin koko perheen voimin, sillä lähdemme viettämään pitkää vappuviikonloppua Pekingiin.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Sichuanin tulisia makuja

Kiinalaisen keittiön herkut voivat olla hyvinkin erilaisia riippuen siitä, minkä maakunnan ruokakulttuuria ne edustavat. Kotikaupunkimme kuuluu Guangdongin maakuntaan. Kiinalaisten mukaan Guangdongissa syödään kaikkea mikä kävelee, ryömii, lentää tai ui ja sen olemme kyllä huomanneet. Koska Guangdong on rannikolla, täällä suositaan varsinkin kaloja ja muita mereneläviä.

Tänään herkuttelimme kuitenkin Sichuanin maakunnan herkuilla. Tässä Miao Shi Chuan Cai -ravintolan henkilökunnan joka-aamuinen yhteishetki/käskynjako ennen ravintolan aukeamista:



























































Sichuan sijaitsee sisämaassa ja se tunnetaan tulisesta ruuastaan. Chiliä, valkosipulia ja sichuaninpippuria käytetään säästelemättä.


Ensimmäiseksi herkuttelimme chilillä, valkosipulilla ja purjolla maustetuilla katkaravuilla. Tulista ja hyvää.































Jäljelle jäi vain pyrstöjä.































Tunnetuin sichuanilainen ruoka lienee kanaa kung pao. Sitä siis seuraavaksi. Huomaa punaisten chilien määrä.



























































Sichuanin maakunnan järvistä ja joista saadaan kalaa. Tässä ehkä erikoisin koskaan näkemäni kalaruoka, upeasti paloiteltu, taikinakuoressa uppopaistettu ja hapanimeläkastikkeen kanssa tarjoiltu käpykala:































Lisäksi maistelimme kukkakaali-paprika-chili-possu-wokkia:































paistettua munakoisoa ja suolakalaa:































sekä riisiä tulisuutta lieventämään:































Kuopuksemme on tottunut melko tuliseen ruokaan, mutta sichuanin herkut olivat kyllä jo siinä rajoilla, että maistuuko. Selvittiin kuitenkin hengissä, ja nyt voi jo hymyillä. Muitakin perheenjäseniä hymyilyttää, sillä ruoka oli todella hyvää.































Hymyyn oli muutenkin syytä, sillä kotona odotti pääsiäisen paras herkku. Kiitos siitä Suomenlinnaan!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Taidetta...

Uusin löytömme tässä kiinalaisessa kotikaupungissamme on Dafen, taidemaalarien kylä. Pienessä kylässä on vierivieressä noin 800 taidegalleriaa, jotka myyvät yhteensä yli kymmenentuhannen taiteilijan töitä.



























































Dafenissa maalataan arviolta jopa 80% koko maailman öljyvärimaalauksista. Täältä siis ovat suurella todennäköisyydellä kotoisin kaikki ne hotellien ja ravintoloiden sisustustaulut, joita olemme joko ihastelleet tai kauhistelleet.



























































Taidemaalarien kylässä on tietenkin myös liikkeitä, jotka myyvät kaikenlaisia taiteiluun ja taideteosten kehystämiseen tarvittavia välineitä.























































































Vielä pari vuosikymmentä sitten Dafen oli vain pieni kalastajakylä, kunnes Huang Jiang, taidegalleristi Hong Kongista, keksi tuoda kylään viisi taiteilijaa. Ajatuksena oli, että taiteilijat kopioisivat todellisten mestarien maalauksia Huang Jiangin asiakkaille. Pian tilauksia tuli enemmän kuin taiteilijat pystyivät maalaamaan ja niin kylän "tehdasmainen" öljyvärimaalausten tuottaminen sai alkunsa.


Tässä yksi suosituimpia kopioinnin kohteita:































Nykyään taidemaalareita kannustetaan tekemään kopioinnin ohella myös omaa taidettaan. Originaalia taidetta löytyykin joka makuun. Taiteilijalta voit tilata vaikka valokuvan perusteella maalatun perhepotretin, jos sellaisesta on haaveillut.































Taiteilijakaan ei pärjää ilman teetään:































Dafenin kylässä on jotain lumoavaa. Ilmassa leijuu vieno öljyvärien ja tärpätin tuoksu, ja joka puolella voi nähdä uusien "mestariteosten" syntyvän. Täällä voisin vierailla vaikka joka viikko.































Tämän lähes aidon Van Goghin myötä toivotan kaikille oikein hyvää pääsiäistä!

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Miehiä työssä

En ole täällä Kiinassa kuvannut ainoastaan rakennusmiehiä, vaikka niin ehkä voisikin edellisistä kuvista päätellä. Tänään on esittelyvuorossa joukko kiinalaismiehiä komeissa univormuissaan.


Kansanarmeijan sotilaita käskynjaolla Shanghaissa:































Merimiehiä viettämässä vapaa-aikaansa sataman lähellä Sea Worldissa:































Puistovahti lepuuttamassa jalkojaan suuren puun varjossa Lian Hua Shan -puistossa:































Poliisit koulun portilla tuomassa edes jonkinlaista järjestystä koululaisten ja heidän vanhempiensa aikaansaamaan jokapäiväiseen kaaokseen:































Uutuuttaan kiiltävän metroasemamme "tikkarimies" stop-kylttinsä kanssa vahtimassa, että kaikki käyttäytyvät asiallisesti astuessaan metroon ja sieltä ulos:






























Univormu tekee miehen (?)

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Kotikulmilla

Kiinalainen kotikaupunkimme Shenzhen on vasta kolmekymmentä vuotta vanha. Vaikka täällä on arkeologisten löydösten mukaan asuttu jo 7000 vuotta sitten, on mitään vanhaa enää lähes mahdoton löytää, sillä kaupunki ympärillämme muuttuu koko ajan.



















































































































Puolen vuoden aikana olemme nähneet monien vanhojen rakennusten häviävän uusien ja entistä ehompien, tai ainakin korkeampien, tieltä.



























































Kaupunkimme rakennustyömaat, kuten muutkin työmahdollisuudet, houkuttelevat tänne työntekijöitä köyhemmiltä alueilta ympäri Kiinaa. Ja työn perässähän mekin olemme tänne tulleet. Asukkaita on nykyään yli kymmenen miljoonaa, mutta heistä vain neljä miljonaa asuu kaupungissa virallisesti. Loput kuusi miljoonaa ovat siirtotyöläisiä ilman pysyvää asumisoikeutta. Ja kyllä, kiinalaisillakin pitää olla Shenzheniin asumislupa.

Rakennuksilla paiskitaan töitä yötä päivää, joka päivä, ja rakennusmiehet syövät ja nukkuvatkin työpaikoillaan. Jotkut asuvat perheineen pienissä parakeissa rakennustyömailla. Vain suurimpina kansallisina lomapäivinä lähdetään käymään kotiseuduilla. Silloin tämä kaupunki hiljenee ja lähes autioituu hetkeksi.

Tässä vietetään lounastaukoa puoliksi puretun ravintolan sohvalla:



























































Myös kaikenlaiset kaupat tulevat ja menevät:



























































Joitain rakennuksia sentään kunnostetaankin.



























































Kaupungin uusin metrolinja aukesi vuodenvaihteessa helpottamaan liikenneruuhkia, ja yksi linjan asemista on kotimme lähellä. Maan päällä metrotyömaa saattaa näyttää vielä hyvinkin keskeneräiseltä, mutta se ei estä metroa kulkemasta.


Syy kaupungin hurjaan rakentamiseen lienee se, että kaupunkimme ei ole ihan tavallinen kiinalainen kaupunki. Shenzhen on yksi Kiinan kuudesta erikoistalousalueesta ja se on perustettu vuonna 1980 kilpailemaan taloudellisesti Hong Kongin kanssa, joka ei silloin vielä kuulunut Kiinaan. Lukuisat ulkomaiset yritykset ovat perustaneet tänne toimipaikkoja halvan työvoiman houkuttelemina. Jos ostamassasi tuotteessa lukee Made in China, se on luultavasti tehty Shenzhenin ympäristössä. 

Shenzhen on yksi maailman nopeimmin kasvavista kaupungeista, ja se on bruttokansantuotteella mitattuna Manner-Kiinan rikkainta aluetta. Eriskummallista kotikaupunkiamme kuvaakin hyvin tämä uskomaton maamerkki, jota parhaillaan viimeistellään:


Huh, mikä motto.